MAASEUTUELINKEINOJEN                                                                 Pvm                   Dnro

VALITUSLAUTAKUNTA                                                                     6.6.2003            175/1/2002

ENNAKKOTAPAUSREKISTERI                                   

 

PELTOKASVIEN CAP-, YMPÄRISTÖ-, LFA

JA KANSALLINEN KASVINVILJELYTUKI

SUULLINEN KÄSITTELY

KYLVÖ- JA VILJELYTAPA

                                                                                                            

     Työvoima- ja elinkeinokeskus (jälj. TE-keskus) oli 23.5.2002 hylännyt kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antamasta neljästä eri tukipäätöksestä tehdyt viljelijän valitukset seuraavien vuoden 2001 tukien hylkäämisestä (suluissa haettu tukiala): kasvinviljelyn kansallinen tuki (14,26 ha:n ruisala), ympäristötuki (14,26 ha:n ruisala), luonnonhaittakorvaus (14,26 ha:n ruisala ja 8,02 ha:n kesantoala) ja peltokasvien (CAP) tuki (14,26 ha:n ruisala ja 8,02 ha:n kesantoala. Perusteluissa TE-keskus katsoi 23.8.2001 suoritettuun valvontatarkastukseen perustuen mm., että tilalla tukihakemuksessa ruisaloiksi vuodelle 2001  ilmoitettuja aloja ei olisi kylvetty lainkaan syksyllä 2000 . Tarkastuksen mukaan pystyssä oli syksyn 2000 rukiin sänki (ko. kasvukaudella oli ollut rukiilla samat alat) ja sen juurelta löytyi osittain maatunutta korsijätettä. Leikkuupuimurilla leikatun vuoden 2001 kasvuston katsottiin muodostuneen syksyllä 2000 maahan varisseesta rukiin siemenestä sekä tähkistä. Lisäksi kesantolohkojen hoidossa katsottiin esiintyvän puutteita, lähinnä niiton laiminlyönnin muodossa.

     Viljelijän valitettua asiassa maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan (jälj. MSVLK) tämä  toimitti asiassa 20.5.2003 suullisen käsittelyn. Siinä valittajan asiamies (isä)  ilmoitti ruislohkojen kylvön tapahtuneen elokuussa 2000 naapurin kylvökoneella suoraan sänkipeltoon ja kylvömenetelmänä käytetyn ns. viskomenetelmää, jossa ei tapahdu siemenen muokkausta maahan.  Satoa ruislohkoilta tuli n. 1000 kg/ha. Hän ilmoitti, ettei lannoitteita oltu käytetty, koska vuonna 2001 oli tarkoitus siirtyä luonnonmukaiseen tuotantoon. Myöskään kasvinsuojelutoimenpiteitä ei ollut  suoritettu. Kesantopeltojen niiton hän kertoi tapahtuneen 23.8.2001 tarkastuskäynnin jälkeen 25–27.8.2001. Todistajana kuultu henkilö ilmoitti vieneensä valittajan tilan pellolle täydennykseksi 3-4 siemensäkkiä elokuussa 2000 ja nähneensä silloin valittajan isän paikalla kylvökoneensa kanssa, johon siemen kaadettiin.

   

     MSVLK hylkäsi valituksen 6.6.2003 antamallaan päätöksellä.

     Perusteluissaan MSVLK totesi, ettei sillä ole sinänsä perusteita epäillä, ettei tilan ruislohkoja olisi kylvetty. Kuitenkin MSVLK piti valittajan ilmoittamaa kylvötapaa kylvö- ja pelto-olosuhteisiin nähden epäsopivana sekä lausui tästä ja muutoin viljelytavasta eri tukimuotojen osalta mm. seuraavaa:

 

     Kasvinviljelyn kansallinen tuki. Ko. tukea koskevan valtioneuvoston asetuksen (1256/2000) 6 §:n mukaan tämän mm. ruisaloja koskevan tuen saamisen yhtenä edellytyksenä on, että viljelyn tavoitteena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaan. Tähän viljelytapaan kuuluu pellon muokkaaminen ja lannoittaminen tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvön tekeminen niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Viljelyalalta on korjattava sato.

     MSVLK totesi, että valittajan käyttämä kylvötapa ei ole ko. tapauksessa mahdollistanut  em. 6 §:ssä tarkoitettua tasaista itämistä. Peltoa ei ole muokattu, vaan kylväminen on ilmoitettu suoritetun sänkipeltoon ns. viskomenetelmällä. Käytetty kylvömenetelmä ei ole mahdollistanut siemenen multausta. Peltoa ei ole myöskään lannoitettu lainkaan (eikä kasvinsuojelutoimenpiteitä ole suoritettu). Siten MSVL katsoi, ettei valittaja ole viljellyt 14,26 ha:n ruislohkojaan em. tavanomaista viljelytapaa käyttäen eikä ko. tuen maksamisen edellytyksiä vuodelta 2001 näin ollen ole olemassa.

 

     Luonnonhaittakorvaus ja ympäristötuki. Neuvoston asetuksen N:o 1257/1999 14 artiklan 2 kohdan mukaan luonnonhaittakorvausta myönnetään maatalousmaana käytettyä hehtaaria kohti viljelijöille, jotka mm. käyttävät tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisia ja erityisesti kestävään viljelyyn perustuvia menetelmiä, jotka ovat sopusoinnussa ympäristön turvaamista ja maaseudun säilyttämistä koskevan tarpeen kanssa. Lisäksi komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999 19 artiklan mukaan viljelijän, joka antaa yhtä tilan osaa koskevan maatalouden ympäristösitoumuksen, on noudatettava vähintään tavanomaista hyvää viljelykäytäntöä koko tilalla.

     Valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 9 §:n mukaan luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa viljelijälle, joka noudattaa tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä. Tällä tarkoitetaan viljelyä, jota vastuuntuntoinen viljelijä harjoittaa paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Siinä pelto on muokattava ja lannoitettava tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvö on tehtävä niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Lisäksi viljelijän on torjuttava hukkakaura hukkakauran torjunnasta annetun lain mukaisesti, huolehdittava kasvinsuojelusta ja pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen sekä korjattava sato asianmukaisesti. Kesannoinnilta edellytetään sitä, että maan tuottokykyä ei heikennetä ja se toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla.

      Luonnonhaittakorvausta on ollut mahdollista hakea koko ilmoitetulle 22,46 ha:n ja ympäristötukea ilmoitetulle 14,26 ha:n ruisalalle.

      Luonnonhaittakorvauksen osalta MSVLK katsoi, että valittaja ei ole noudattanut em. neuvoston valtioneuvoston asetuksissa tarkoitettua ja tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä käyttäessään 14,26 hehtaarin ruislohkoillaan kylvötapaa, joka ei mahdollista tasaista itämistä. Kylvömenetelmän  ja viljelyn osalta MSVL lähemmin viittasi samoihin seikkoihin kuin edellä kansallisen tuen kohdalla. Siten ko. ruislohkot on voitu kokonaan hylätä. Näiden alojen prosentuaalisesta suuruudesta johtuen  ei kesantojenkaan osalta luonnonhaittakorvausta tullut maksaa. 

     Niin ikään ympäristötuen osalta MSVLK katsoi kuten edellä luonnonhaittakorvauksen osalta ja myös samoihin tarkempiin seikkoihin viitaten, että valittaja ei ole noudattanut EY:n maaseudun kehittämisasetuksessa tarkoitettua tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä käyttäessään ruislohkoillaan kylvötapaa, joka ei mahdollista tasaista itämistä, minkä vuoksi ilmoitetut tilan ruislohkot eli koko haettu ympäristötuki on voitu hylätä valituksenalaisessa päätöksessä ilmoitetulla tavalla. (Lisäksi MSVL totesi, ettei tilalla ole ollut ympäristötuen perustoimenpiteiden ehtojen mukaista viljelysuunnitelmaa, viljavuustutkimusta ja lohkokohtaisia muistiinpanoja, kasvinsuojeluruiskua ei ollut testattu ja luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitämistä koskevia ehtoja ei ollut noudatettu.)

 

     Peltokasvien tuki (CAP).  Valittaja oli hakenut viljakasvien CAP-tukea 14,26 ha:n ruisalalle. Valvontapöytäkirjan mukaan valvonnassa hylättiin koko em. ruisala. Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999  3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtien mukaan peltokasvien pinta-alatukea myönnetään ainoastaan aloista, jotka on kokonaisuudessaan kylvetty paikallisten normien mukaisesti ja joilla viljelyä pidetään yllä vähintään tavanomaisissa kasvuolosuhteissa tapahtuvan kukinnan alkuun asti. Oikeusohjeissa mainitun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 187/2000 9 §:n (muut. 354/2001) mukaan paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisen viljelyn tarkoituksena tulee olla korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen ja siihen kuuluu mm. tarkoituksenmukainen pellon muokkaus, lannoitus ja tasaisen itämisen mahdollistava kylvö sekä tarkoituksenmukainen kasvinsuojelu.

      MSVLK katsoi, että valittajan ruislohkoja ei ole edellä jo muiden po. tukien kohdalla todetusta epäsopivasta kylvötavasta sekä lannoituksen ja kasvunsuojelutoimenpiteiden puuttumisesta johtuen viljelty edellytettyjen paikallisten normien mukaan. Koska ns. yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevan komission asetuksen (ETY) 3887/92 9 artiklassa tarkoitettu valvonnassa todettu ylitys käsitti koko 14,26 ha:n ruisalan (eli yli 20 % hyväksyttävästä 0 ha:sta), ei viljakasvien CAP-tukea tullut vuonna 2001 maksaa valittajalle.

     CAP-kesannon ja sen niiton suhteen MSVLK totesi, että Euroopan yhteisön rahoittamien peltoalaan ja eläimiin perustuvien suorien tukien horisontaaliehdoista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (154/2000) 9 §:n mukaan kasvupeitteisen kesantolohkon kasvusto (lukuun ottamatta non-food -tuotanto-, riistalaidun- ja maisemakasvilohkot) on niitettävä kolmantena kesantovuonna ja tämän jälkeen kaikkina vuosina, jolloin lohko on edelleen kesantona. Niitto on suoritettava viimeistään kyseisen vuoden elokuun 31 päivänä. Valvonta tilalla suoritettiin 23.8.2001, joten valittajalle olisi vielä tullut jättää aikaa niittää em. 9 §:n mukaiset kesantolohkot 31.8.2001 mennessä. IACS- tukisovelluksen ja po. valvontapöytäkirjojan tietojen perusteella on voitu todeta valittajalla olleen vuonna 2001 hallinnassaan sanotussa pykälässä tarkoitettuja niitettäviä lohkoja kaksi kappaletta, yht. 1,63 ha. Rehuohralla vuonna 1999 olleiden, yht. 5,80 ha:n lohkojen kohdalla, ei vielä vuonna 2001 ole ollut kysymys kolmannesta kesantovuodesta eikä siten niittovelvollisuudesta. 

     MSVLK totesi, että kesantoalaksi ilmoitetusta 8,02 ha:sta voitiin eräiden puutteellisuuksien tultua vähennetyksi katsoa 7,43 hehtaaria hyväksyttäväksi. Koska kuitenkin CAP- pinta-alatukea voidaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 1 ja 2 artiklan mukaan maksaa vain peltokasvien viljelijöille ja ko. tuen saannin edellytyksenä on sanotun asetuksen 8 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 3 artiklan mukainen kylvö sekä ensin mainitun asetuksen 6 artiklankin mukaan kesantokorvauksen myöntäminen liittyy ko. kasvien viljelyyn ja kun valittajalla ei edellä todetun mukaisesti ole hyväksyttävästi viljeltyä peltokasvien alaa, ei myöskään kesantokorvausta ole tullut maksaa valittajalle.

     Näin ollen ja huomioon ottaen yllä sekä oikeusohjeissa mainitut po. tukia koskevat säännökset ei ollut syytä muuttaa valituksenalaisten päätösten lopputulosta.

 

SOVELLETUT OIKEUSOHJEET

    Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 14 artikla 2 kohta;

    Neuvoston asetus (EY) 1251/1999 tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 1, 2, 6, 8 ja 9 artiklat;

    Komission asetus (EY) N:o 1750/1999 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamisesta 19 artikla;

    Komission asetus (EY) 2316/1999 tukijärjestelmistä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (muut. 1157/2001) 3 ja 21 artiklat;

    Komission asetus (ETY) 3887/92 tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 artikla (muut. mm. 1648/95, 1678/98 ja 2801/1999);

    Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta (644/2000) 1 §, 9 §, 15 § (os. muut. 449/2001), 16 § (os. muut. 449/2001), 39 §, 55 § ja 56 §;

    Valtioneuvoston asetus vuodelta 2001 maksettavasta kasvinviljelyn kansallisesta tuesta (1256/2000) 1 §:n 1 momentti, 6 §:n 1 ja 2 momentit, 7 §, 10 §:n 1 momentti, 12 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdat, 14 §:n 3 momentin 4 kohta ja 15 §;

    Maa- ja metsätalousministeriön asetus luonnonhaittakorvauksesta (645/2000) 5 § (os. muut. 462/2001), 6 § (os. muut. 462/2001) ja 9 §;  

    Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä (646/2000) 3 §, 4 §, 5 §, 11 § (os. muut 1207/2000), 13 §, 16 § ja 35 §;

    Maa- ja metsätalousministeriön asetus peltoalaperusteisten tukien valvonnasta (43/01) 27 §:n 3 momentti, 30 §:n 5 ja 6 momentit, 34 §, 36 §, 69§, 70 §, 73 §:n 1 momentti, 78 §, 80 §, 82 § ja 97 §;

    Maa- ja metsätalousministeriön päätös Euroopan yhteisön rahoittamien peltoalaan ja eläimiin perustuvien suorien tukien horisontaaliehdoista (154/2000) 1 §, 9 § ja 12 §;

    Maa- ja metsätalousministeriön päätös (187/2000) peltokasvien tukijärjestelmästä ja siihen liittyvästä kesannoinnista 3 § (os. muut 354/2001), 9 § (muut 354/2001), 13 §, 15 § ja 22 §;