MAASEUTUELINKEINOJEN Pvm Dnro VALITUSLAUTAKUNTA 13.10.2003 60/1/2003

ENNAKKOTAPAUSREKISTERI

PORO

POROTALOUS

ELÄINKOHTAINEN TUKI

TEURASTUSSUUNNITELMA

TEURASRÄSTI

SANKTIO

PETOVAHINKO

YLIVOIMAINEN ESTE/

Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus (jälj. TE- keskus) oli 30.1.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt porotalouden harjoittajan tekemän eläinkohtaisesta tukea koskevan hakemuksen. Perusteluinaan TE- keskus lausui, että kun poroluettelon mukaan hakijalle on luettu yhteensä 71 poroa, mutta sanotussa eloporoluvussa on mukana 2 tuhoutunutta poroa, ei tukea voida myöntää, koska porotaloudelle maksettavan tuen säädösten mukaan tukea maksetaan vain niille ruokakunnille, jotka poronhoitovuoden 2001/2002 päättyessä omistivat vähintään 70 poroa.

Valittaja haki muutosta em. porotukipäätökseen ilmoittaen, hänen eloporomääränsä on poroluettelon mukaan ollut 70 poronhoitovuonna 2001–2002 ja että keväällä 2002 karhu oli tappanut 2 eloporoa. Hänen mielestään on kohtuutonta, ettei tukea makseta karhun syömien porojen vuoksi.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta (jälj. MSVLK) kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle poronhoitovuoden 2002/2003 eläinkohtaisen tuen maksamiseksi ko. porotalouden harjoittajalle 68 eloporolta. Maksettavalle tukimäärälle määrättiin suoritettavaksi vuotuista korkoa kuusi (6) prosenttia ajalta 30.1.2003–13.10.2003.

Perusteluissa MSVLK totesi ensinnäkin, että maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1559/2001) annetun lain 6 §:ssä tarkoitettua porotaloudelle maksettavaa pohjoista tukea poronhoitovuodelta 2002/2003 koskevan valtioneuvoston asetuksen (133/2002) 2 §:n 2 momentin säädetään, että ko. eläinkohtaiseen tukeen oikeuttavien eläinten omistusoikeus ja määrä perustuvat poronhoitovuodelta 2001/2002 laadittuun poroluetteloon ja että tukea ei makseta niistä eloporoista, jotka ylittävät paliskunnille tai niiden osakkaille määrätyt suurimmat sallitut eloporojen määrät. Edelleen ko. tuen saamisen edellytyksenä on mm. ko. pykälän 5 momentin mukaan, että ao. ruokakuntaan kuuluvat tukikelpoiset henkilöt, joiden omistamien porojen osalta tukea haetaan, omistavat poroluetteloiden mukaan poronhoitovuoden päättyessä yhteensä vähintään 70 eloporoa. Saman 2 §:n 7 momentin mukaan tukea ei makseta myöskään niistä eloporoista, jotka osakkaan olisi paliskunnan hyväksymien vuosittaisten teurastussuunnitelmien mukaan pitänyt teurastaa (teurasrästiporo). Jos ruokakunnan teurasrästiporojen määrä on yli viisi prosenttia eloporojen määrästä, ei tukea makseta ruokakunnalle lainkaan.

Valittajan omistamia eloporoja todettiin olleen ao. paliskunnan poroluettelossa poronhoitovuodelta 2001/2002 71 kappaletta, vahinkoporoja olleen 2 kappaletta ja teurasrästiporoja 1 kappale. Kun mainittu 1 rästiporo vähennetään, saadaan valittajan eloporomääräksi 70 kappaletta ennen vahinkoporojen vähentämistä. Inarin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen 9.5.2003 antaman petoeläinvahinkokorvauspäätöksen mukaan valittajalle on maksettu korvausta kahden siitosvaatimen menetyksestä. Päätös koskee tukivuotta 2002 ja valittajan korvaushakemus oli saapunut viranomaiselle 13.5.2002.

MSVLK katsoo, että valittajalle ei tule aiheutua tuen menettämistä sen vuoksi, että hänen tukikelpoinen poromääränsä on alentunut keväällä 2002 hänestä riippumattomasta syystä petovahingon johdosta alle tukikelpoisuuden edellyttämän 70 eloporon, jollaista luonnonolosuhteista johtuvaa tapahtumaa voidaan etenkin huomioon ottaen, että sen seuraukset muutoin olisivat suhteettomat, pitää ylivoimaisena esteenä. Sitä seikkaa, että ko. kansallista tukea koskevissa säännöksissä ei ole sanotunlaista tilannetta varten nimenomaista säännöstä ylivoimaisen esteen hyväksymismahdollisuudesta, vaikka mm. eläinperusteisissa yhteisön rahoittamissa tukijärjestelmissä on yleinen ylivoimaisia esteitä koskeva säännös komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 11 artiklassa ja luonnonolosuhteidenkin vaikutusta koskeva säännös ko. asetuksen 10 artiklassa (2801/1999), ei voida pitää valituslautakunnan käsityksen mukaan esteenä mainittujen artikloiden periaatteiden soveltamiselle tässä tapauksessa. Edellä olevan perusteella valittajalle tulee maksaa tuki 68 eloporolta.

Asia palautettiin siten Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle tuen maksamista varten ratkaisulauselman mukaisesti.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/1992) 6 § (os. muut 726/2000);

Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1559/2001) 6 §:n 1 momentin 2 kohta, 7 § ja 14 §;

Valtioneuvoston asetus poronhoitovuodelta 2002/2003 maksettavasta eläinkohtaisesta tuesta (133/2002) 1 § ja 2 §;