MAASEUTUELINKEINOJEN Pvm Dnro

VALITUSLAUTAKUNTA

ENNAKKOTAPAUSREKISTERI 29.1.2004 262/1/2003

Työvoima- ja elinkeinokeskus (jälj. TE-keskus) osittain hyväksyi 26.5.2003 antamassaan päätöksessä viljelijäpuolisoiden A ja B:n hakemuksen investointituesta (lainan korkotuki) lisämaan ostoon. Tuki hylättiin kokonaan B:n osalta sillä perusteella, että hän on maatilan omistaja, mutta ei ole saannon perusteena olevassa A:n isän kuoleman jälkeen tehdyssä ositus- ja perinnönjakosopimuksessa ”lisämaanostaja”. Saantoon sisältyvää peltolisäalueeksi tarkoitettua osaa ei voitu edes A:n osalta lainoittaa, koska alue sijaitsee yli 20 km:n etäisyydellä hakijan talouskeskuksesta (mitattu 55 km). Hänelle sen sijaan voitiin tukea antaa metsän osalta, kun säännösten mukainen pääsääntöinen enimmäisetäisyys on 50 km, mutta niiden mukaan erityisistä syistä tukea voidaan myöntää. Koska kuitenkin molempien omistajien pitäisi olla ostajana, lainoituskelpoisena kauppahintana oli päätöksen mukaan pidettävä puolikkaan osuutta metsän käyvästä arvosta.

Valituksessaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle valittajana oleva B vaati, että hänen osaltaan TE-keskuksen hylkäävä päätös kumotaan ja tuki lisämaanostoon myönnetään haetulla tavalla. Valittajan mukaan hänen miehensä A oli osakkaana isänsä jakamattomassa kuolinpesässä, jonka jaosta osakkaat sopivat siten, että A sai yksin pesään kuuluvan maatilan maksamalla muille osakkaille. B totesi, ettei hän ollut pesäosakas eikä myöskään voinut olla sopijapuoli laadittaessa ositusta ja perinnönjakoa. Investointituen hakuvaiheessa A ja B olivat TE-keskuksen kanssa neuvoteltuaan päätyneet ratkaisuun, että heti perinnönjaon jälkeen B ostaa puolet perintötilasta ja rahoitustukea haetaan yhdessä.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta (jälj. MSVLK) päätti 29.1.2004 antamassaan ratkaisussa kumota TE- keskuksen päätöksen siltä osin kuin metsälisämaan oston korkotuki on hylätty ja tältä osin palauttaa asian TE- keskukselle uuteen käsittelyyn.

Perusteluissaan MSVLK totesi ensinnäkin säännösten osalta, että maaseutuelinkeinojen rahoituslain 21 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti maanostolainaa voidaan myöntää pelto- ja metsälisäalueen hankkimiseen. Maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (609/2000) 20 §:n 1 momentin mukaan tuki maatilaa varten myönnetään sen omistajalle, jollei jäljempänä toisin säädetä. Ko. pykälän 2 momentin (609/2000) mukaan, jos 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut yhteisomistajat yhdessä hakevat tukea, tulee kaikkien täyttää 11 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset ja vähintään yhden kolmasosan maatilasta olla yhden tai useamman sellaisen hakijan omistuksessa, joka täyttää 13, 22 ja 23 §:ssä säädetyt yrittäjää koskevat tuen myöntämisen edellytykset ja, jos kysymys on metsätalouden harjoittamisesta, lisäksi 11 §:n 4 momentissa säädetyt edellytykset.

Po. valtioneuvoston asetusta on 8.1.2004 annetulla asetuksella (1/2004) muutettu mm. lisäämällä em. 20 §:ään uusi 3 momentti, jota asetuksen voimaantulosäännöksen mukaan sovelletaan myös asetuksen voimaantullessa 14.1.2004 vireillä oleviin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin. Sanotun 3 momentin mukaan tukea maatilaa varten voidaan myöntää yhteisesti myös aviopuolisoille, joista vain toinen omistaa maatilan, jos molemmat puolisot muutoin täyttävät tuen saamisen edellytykset. Puolisoiden tulee kuitenkin hakea tukea yhteisesti. Tuki voidaan kuitenkin myöntää yksin sille aviopuolisolle, joka ei omista maatilaa, vain jos hän lisäksi osoittaa pystyvänsä täyttämään maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa säädetyt tuen valvontaa koskevat velvollisuudet. Samalla vastaavalla tavalla lisätyn uuden 20 §:n 5 momentin mukaan maatilan omistusta tai omistusosuutta arvioitaessa katsotaan, ellei asetuksessa jäljempänä toisin säädetä, aviopuolisot yhdeksi henkilöksi.

Tapauksen olosuhteista MSVLK totesi, että perinnönjako- ja ositussopimuksella 29.1.2003 puoliso A sai isänsä kuolinpesästä mm. kolme rekisteritilaa maatalousirtaimistoineen, joissa on metsämaata 31,2 ha, talouskeskus ja myös peltoa. A suoritti vastikkeena äidilleen ja kahdelle sisarukselleen n. 90 000 €. Ennen em. perinnönjakoa A omisti jo ennestään tasaosuuksin puolisonsa B:n kanssa maatilan muualla. Perinnönjaon päivänä 29.1.2003 A on myynyt puolet kuolinpesästä saamastaan tilasta B:lle. Sitä ennen he olivat TE-keskuksessa 17.12.2002 vireille tulleella hakemuksella hakeneet saantokirjaluonnoksilla ko. kustannusarvioltaan em. n. 90 000 €:n kiinteistön hankintaan korkotukilainaa n. 71000 €.

MSVLK totesi hankitun lisäpellon osalta, että muutoksenhakija ei valituskirjelmässään sinänsä suoraan kyseenalaista valituksenalaista päätöstä tältä osin, minkä lisäksi 55 km:n etäisyydenkin puolisoiden talouskeskuksesta huomioon ottaen TE-keskuksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Metsälisäalueen osalta MSVLK totesi TE-keskuksen pitäneen lisämaan hankintaa tukikelpoisena, mutta pitäneen lainoituskelpoisena kauppahintana puolikkaan osuutta kauppahinnasta, koska molempien omistajien pitäisi olla ostajina. MSVLK katsoi, että ko. metsän osalta hakemusta ei ole voinut hylätä osaksi(kaan) tällä perusteella, koska ensinnäkään em. valtioneuvoston asetuksen 20 §:n 2 momentissa (609/2000 ja 1/2004) ei ole suoraan suljettu pois edes yhden yhteisomistajan hakemusta. Toiseksi tässä hakijoina ovat joka tapauksessa olleet ko. pykälän uuden 5 momentin (1/2004) mukaan maatilan omistusta ja omistusosuutta arvioitaessa yhdeksi henkilöksi katsottavat aviopuolisot, ja muutoinkin uuden 3 momentin (1/2004) mukaan tarvitsisi tuen muiden edellytysten molempien kohdalla täyttyessä vain toisen omistaa maatilan. Ko. momenttien ilmentämät periaatteet huomioon ottaen valituslautakunnan mielestä tuen myöntämisen esteenä A:lle ja B:lle ei myöskään voi olla se seikka, että po. metsälisäalue perinnönjaossa ja osituksessa 29.1.2003 tuli A:n omistukseen.

Sovelletut oikeusohjeet:

Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999, muut. 225/2002) 21 §;

Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä (609/2000, muut. 1/2004) 19 §,

20 § ja valtioneuvoston asetuksen 1/2004 voimaantulosäännös.